Saatiin siis kutsu vuokraemännältä sen ”kesäpaikkaan” viikonlopuksi. Ainoa, mitä tiedettiin paikasta, oli se, että se on 18km merenrannasta ja siellä on uima-allas ja puutarha.
Lähettiin perjantaiaamuna klo 9 linja-autolla Lissabonista ja 3,5 tuntia myöhemmin saavuttiin Portimaoon. Tiedettiin, että siellä pitää vaihtaa bussia, mutta meillä ei ollut hajuakaan siitä, mikä bussi se on, mistä se lähtee ja mihin aikaan. Päätettiin ottaa rennosti ja syödä hyvin ennen seuraavaa bussimatkaa. Käveltiin rantaa pitkin ja löydettiin matkalta turisti-info, josta kysyttiin bussiaikatauluja. Aikaa oli sopivasti istahtaa alas hetkeksi ja nauttia jännityksestä.
Selvittiin seuraavaan bussiin ajoissa ja pyydettiin nätisti kuskia jättämään meidät kyydistä Caldas de Monchiquessa. Matka oli piinaava. Tunnelmat vaihteli innostuksesta epätoivoon. Nähtiin matkalla hulppea 2x2m uima-allas ja epäilykset senku kasvo... Näytti, että Portimaon jälkeen ei ollu elämää ollenkaan siellä suunnassa, minne oltiin menossa. Kuski ajoi jälleen kuin reikäpää, niinku asiaan kuuluu, mutta siitä huolimatta oltiin myöhässä aikataulusta 20-30 min. Maisemat ei edelleenkään lupaillu hyvää ja pelättiin, että joudutaan raatamaan appelsiinipelloilla yöpaikan eteen.
Vihdoin pysähdyttiin ja kuski vinkkasi meille. Oltiin varmaan aika epäuskosen näkösiä, sillä paikka oli keskellä ei mitään eikä tien varrelta näkynyt yhtään asutusta. Jäätiin kyydistä siinä toivossa, että busseja menee takasinki päin. Vuokraemännän tytär Celia oli antanut meille ohjeeksi kävellä keskelle kylää hotellin viereen ja sano, että löyettäis varmasti perille.
Lähettiin kävelemään tietä alas kohti kylää. Muutaman minuutin kävelyn jälkeen hotelleja alkoi näkyä enemmän tai vähemmän. Hetken aikaa hortoiltiin ympäriinsä ja päätettiin vielä kysyä ohjeita Celialta. Oltiinkin ihan lähellä paikkaa ja kohta nähtiin vuokraemännän vilkuttavan talon portailta. Tervehysten jälkeen astuttiin sisään ja tajuttiin, että Maryn kesäpaikka onki hostelli, jota se ite pitää! Mary esitteli paikat ja kertoi, että tarjoaa meille kahden hengen huoneen ja aamupalat, mutta muut ruuat pitää maksaa itse. No problem.
Oltiin aivan häkellyksissä, kun ei tosiaankaan osattu odottaa mitään sellaista. Hostellin henkilökunta oli tosi ystävällistä ja oli ihanaa, kun Mary esitteli meiät sen suomalaisina ystävinä :) Puutarha oli ihan mielettömän kaunis ja iso. Hostelli oli ollu Maryn suvulla jo yli vuosisadan. Sen jälkeen sitä on remontoitu ja se oli myös oikein viihtyisä.
Kannettiin laukut yläkertaan ja rynnättiin tarkistamaan meiän suurin huolenaihe – uima-allas. Se oli täydellinen! Saatiin loikoilla koko viikonloppu siellä aivan kahestaan ja otettiinki siitä kaikki ilo irti.
Pikkuruinen kylä Caldas de Monchique on vuorten keskellä täydellisessä rauhallisuudessa. Paikka on tunnettu sen parantavasta lähdevedestä ja keskellä kylää on pieni puhdistamo/pullottamo. Siellä oli myös monia kylpylöitä ja hostelleja. Kylässä ei ollu ruokakauppaa, joten ”jouduttiin” syömään hostellin ruokia, namnam! Otettiin viikonloppu täysin rentoutumisen kannalta, ei sillä että siellä olis voinu bilettääkään. Päivät nautittiin auringosta altaalla, iltapäivisin käveltiin lähistöllä, mikäli sää salli. Sää nimittäin saattoi muuttua viidesssä minuutissa täydestä auringonpaisteesta ukkoseen ja vesisateeseen. Jokapäiväiseen ohjelmaan kuului auringonoton ja uimisen lisäksi päiväunet ja runsas illallinen alkupaloineen ja viineineen. Sunnuntaina vitkuteltiin viimiseen asti. Lähdettiin klo 18 viimisellä bussilla takaisin Portimaoon ja Lissaboniin. Bussin piti lähteä 20.20 ja ajateltiin, että ehitään hyvin kierrellä rantakaupoissa. Koska lähes kaikki paikat oli kiinni, mentiin pysäkille jo reilusti ennen kaheksaa. Onneksi niin, koska bussi tuli hyvinhyvin ajoissa ja lähti jo klo 19.55.
Viikonloppu tuli täydelliseen ajankohtaan, sillä harjottelu ja kaikki vastoinkäymiset oli vetäny pipot melko kireälle. Levänneinä ja (lähes) raitistuneina oli hyvä jatkaa harjottelua ja arkea Lissabonissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti