Not so happy Easter

Viimeinen viikko äippäpolilla meni nopeaa, kun haaveiltiin pääsiäisestä Algarvessa, Faron upeilla rannoilla.. Ja haaveiluksi se jäikin. Pääsiäiseksi sattui sopivasti junalakko ja hostellia metsästäessä saatiin huomata, ettei oltu ainoat lomalaiset.... Sääkään ei ollu paras mahollinen. Päätettiin siis viettää pääsiäinen lähempänä reissaten ja siirtää Algarven reissu myöhemmäksi.

Torstaina saatiin harjoittelu kunnialla päätökseen ja juhlistettiin sitä sekä Sorayan läksiäisiä viinillä ja purkkipersikoilla :D Istuttiin ilta kotona ja juoruttiin tyttöjen juttuja. Perjantaiaamuna yllätettiin kämppikset lättyaamupalalla, namii! Päivällä tehtiin Sorayalle muuttosiivous. Angelo oli tyytyväinen, kun sai muuttaa viimisen päälle puunattuun huoneeseen. Ja me oltiin tyytyväisiä, kun päästiin siivoamaan. Angelo lupasi palkita meiän kovan työn pasta carbonaralla ja tiramisulla! Pysyteltiin kaukana keittiöstä, jossa hääräsi 5 italiaanoa ja istuttiin sitten vain valmiiseen pöytään. Mamma mia! :P

Nyt ollaan sitten "virallisesti" Erasmus-opiskelijoita, kun ollaan molemmat sairastettu. Emmalla on ollut flunssaa jo parin viikon ajan.. Perjantai-iltana Veeralle iski kuume ja mahatauti, joka kaatoi kerrasta petiin. Arvaatte varmaan, miten meijän pääsiäinen sitten lopulta sujui. Viikonlopun sinnittelyn jälkeen oli pakko lähteä hakemaan tohtorilta jotaki troppia taudin selättämiseksi. Mentiin suoraan yksityiseen sairaalaan, kun luultiin että siellä asiat sujuis mutkitta. Vastaanoton vähemmän ystävällinen täti ei suostunu edes vilkaseen vakuutuskorttia vaan vaati maksusitoumusta faksattavaksi sairaalaan ennen ku pääsi edes jonoon. Niinpä sitten vuorotellen jonoteltiin Tapiolan "hätä"palveluun n.30 minuuttia. Asia järjestyi ja lopulta Veera pääsi hoitajalle. Täällä potilaat luokitellaan samalla tavalla, ku muissaki päivystyksissä, kiireellisyyden mukaan. Täällä vain on hassu tapa merkata potilaat rannekkeella. Veera sai komian vihreän (=vähiten kiireellinen) rannekkeen. Hoitaja oli englantia heikosti puhuva mies ja Veera yritti asiaansa selvittää ja selventää, ettei mahakipu johdu ainakaan umpparista, kun se on jo leikattu. Arpea näyttäessä mies parka kauhistui, kun näki paljasta pintaa. Lääkärille pääsi yllättävän nopeaa, mutta sepä ei puhunutkaan englantia. Jäätiin odottelemaan. Tunnin jälkeen asiaa tiedusteltaessa ei kuulemma oltu enää edes jonossa. Jäätiin odottelemaan. Viimein Veera pääsi tohtorisedän luo, joka paineli mahan, katsoi kielen ja määräsi antibiootit. Jäätiin odottelemaan :D Tovin jälkeen Veera pääsi tiputukseen ja sai antibiootit. Ja vielä odoteltiin tunnin verran. Sitten apteekin kautta kotiin. Tuli seki todettua, että ei ne tiedä aseptiikasta yksityiselläkään puolella. Voitas kertoa jotaki tosi kamalaa, mutta yleisen edun nimissä jätetään kertomatta...

Tiistaina alotettiin harjottelu synnytyssalissa. Voi miten jännitti! Aamulla ei ehitty ku vähän katella paikkoja, ku Emma komennettiin jo leikkuriin sektiota seuraamaan. Itkuhan sillä pääsi, ku isiki tirautteli.. Nähtiin myös varmasti maailman kamalin imukuppisynnytys :S Onneksi nähtiin myös muutama normaalisynnytys, niin ei jääty siihen uskoon, että kaikki hoidetaan yhtä huonosti ku se imukuppi... Varmasti on mielenkiintoset viikot edessä!

Niin ja ollaan saatu uus kämppis Sorayan tilalle! Anne from Germany :)

Sunny, sunny beach!

Perjantaina oli taas lämmin päivä, jotain +30. Ei olla kehattu turhaan hakea säätietoja, kun kuumaa on aina ;) Ainaki ku meistä on kyse :D Treffattiin Michaela Cais do Sodren metroasemalla heti aamupäivästä ja ostettiin junaliput Estorilin aurinkorannalle of course. Ranta oli isompi kuin Cascaisissa, mutta siellä oli mukavan rauhallista, kun paikalliset oli vielä työn touhussa siihen aikaan. Kesäsesonki ei vielä ole täällä varsinaisesti alkanut, niin rannoilla on mukavan tilavaa. Käristeltiin itseämme auringossa ja polttavassa hiekassa, välillä vilvoteltiin meressä. Hyvillä eväillä jaksettiin iltaan asti.

Illalla tuhottiin jälleen useita pulloja viiniä kämppisten kans. Päästiin näkemään myös vähän toimintaa -niinku jenkkileffoissa ainaski! Vessanoven lukko jumittui ja Chiara jäi sinne jumiin. Aikamme rynkytettyä ovea Veera keksi purkaa lukon veitsellä. Eihän meillä mitään työkaluja täällä ole. Eikähän se lukko siitä sen kummemmaksi muuttunu :D Saatiin siis vain tuhoa aikaan. 20 min jälkeen vessasta alkoi kuulua jo huolestuttavan paniikinomaista ulvomista, joten Angelo otti kovat käyttöön ja potkaisi vessan oven auki. Ovi ja saranat ei kiitelly. Vielä ei tiedetä mitä mieltä vuokraisäntä asiasta on.... Loppu hyvin, kaikki hyvin. Päästiin koko porukka baariin.

Lauantaina raahauduttiin jälleen rannalle. Pienessä krapulassa ja hillittömässä helteessä pulssi nousi mukavasti yli 100. Aivotoiminta oli sen mukaista. Rannalle lähettiin ilman pyyhkeitä. Ja Emma ilman bikinihousuja. Onneksi oli sentään suolakeksejä. Illalla Veeran "päiväunet" venähti.. Veeran herätessä puol 10 Emma laitto nukkumaan.

Sunnuntaina oltiin vähän paremmissa voimissa. Herättiin jo 9ltä ja 10ltä oltiin menossa Costa da Caparicaan, joen toiselle puolelle. Bussi oli aivan täynnä, istuttiin sylikkäin mutta saatiin katella nättejä maisemia matkan varrella. Perille päästyä kierreltiin torilla ja päästiin vihdoin ihailemaan kunnon aaltoja! Rantaviivaa on kuulemma noin 8km. 6 tuntia jaksettiin rannalla maata ja meressä pulikoida. Aallot oli järkyttävän isoja. Kahesti piti siirtyä rannalla ylemmäs, ettei vesi tule päälle. Kotiin lähtiessä pysähdyttiin syömään paikallista pikaruokaa. Jotain leväsoppaa ja vastaleivottua leipää, jonka sisällä on chorizo-makkaraa. Hyvää oli :) Paluumatkalla bussi vasta täynnä olikin. Ovet meni just ja just kii, niin ettei kukaan jääny väliin. Ylipaikkalaisia oli ehkä 20. Me jonon viimeisinä jäätiin bussin etupäähän. Ihan vähän jännitti, kun kuskilla oli melko äkäsiä jarrutuksia. Paluumatka tehtiin eri reittiä, bussilla mentiin Casilhakseen ja sieltä laivalla joen yli takasin Cais do Sodreen. 3 päivän auringonotto teki tehtävänsä. Kotona hoivattiin Veeran palaneita rintoja kylmällä jogurtilla. Onneksi ens viikoksi on luvattu sateita, niin rannoille ei ole asiaa ja saahaan rauhassa parannella palovammat. Huomenna alkaa myös viimeinen viikko äitipolilla ja torstaina 4 päivän pääsiäisloma. Haaveissa on häipyä kaupungista joko Algarveen tai Azoreille. Katotaan mihin rahat riittää!

Aurinkoa, shoppailua, harjottelua - siitä on meidän elämä tehty :D

Perjantain sangria-bileet jäi kokematta, sen sijaan tutustuttiin entistä paremmin ystäväämme mojitoon. Lauantaina käytiin shoppailemassa, köyhin tuloksin. Veera sai uuden paidan, 2 huivia ja pantoja. Emma osti myös pantoja, huivin ja laukun. Illalla katottiin Black Swan ja muisteltiin lämmöllä mt-potilaita.

Sunnuntaina pakattiin laukkuun bikinit, pyyhkeet, aurinkorasvaa ja vähän evästä :) Mentiin metrolla Cais do Sodreen ja sieltä junalla Cascaisiin rannalle. Mukana oli kämppis ja sen 2 kaveria, joista toinen oli Brasiliasta ja toinen Saksasta. Matka rannalle kesti yhteensä n. 40 min, mutta oli täysin sen arvoinen! Täällä on monia rantoja, mistä valita. Mitä kauemmas jaksaa mennä, sitä ihanammat ja rauhallisemmat rannat on. Cascaisin ranta oli lähellä juna-asemaa, mutta silti tosi rauhallisella paikalla. Siellä oli siistiä ja hieno hiekka poltti ihanasti jalkoja. Pari tuntia kerättiin rohkeutta ennen kuin uskallettiin mereen. Talviturkit jäi Atlanttiin 10.4. Ja vesi oli KYLMÄÄ. Ihon palamiselta vältyttiin kiitos suojakertoimen. Veeralla jäi yksi kohta kaulasta rasvaamatta, se on kivasti punoittanut jo pari päivää. Paluumatkalla löydettiin jälleen uusi tuttavuus - slovakialainen Michaela. Vaihettiin yhteystiedot ja päätettiin tavata myöhemmin.

Rannalta palattua tehtiin kämppisten kanssa yhteinen illallinen. Oltiin sovittu, että jokainen tekee jotain omasta maastaan.. Soraya teki isoja katkarapuja voi-, valkosipuli-, persilja- ja sitruunakastikkeessa. Italialaiset teki lohipastaa. Ylläripylläri. Mutta olihan se hyvää! Me haaveiltiin mustikkapiirakasta, mutta eihän täällä mustikoita ole. Eivät edes tiiä mitä ne on. Otettiin plan B käyttöön - mansikkarahka. Vaan ei saatu mansikoita eikä rahkaa :D Sovellettiin reseptiä vapaasti ja tehtiin persikkarahkaa kreikkalaisesta jogurtista. Hyvin suomalaista, eikö? Kaikeasta huolimatta saatiin kehuja. Angelo kertoi tuntevansa olon hyvin suomalaiseksi sitä syötyään... Hulluja nuo roomalaiset.

Maanantaina jatkui jälleen harjottelu. Eräille on näemmä tullut tavaksi nukahdella kesken työpäivän... Sairaalassa on niin kuuma ja hapeton ilma, että vähemmästäki taju lähtee. Tiistaina oltiin "nuorisoklinikalla", missä hoidetaan alaikäisten ehkäisy- ja raskaudenkeskeytysasiat. Täällä e-pillerit ja kondomit, ehkäisyinjektiot ja -implantit on ilmaisia kaiken ikäisille koko elämän. Siitä huolimatta väestön tietoisuus ja asenne seksiin ja ehkäisyyn on välinpitämätöntä. Tämän takia lähes kaikille, jopa 15-vuotiaille, suositellaan ehkäisykapselia, jonka vaikutus kestää 3 vuotta. Raskaudenkeskeytyksiä tehään täällä aivan järkyttävän paljon. Tilastoja ei oo vielä ehitty tutkimaan..

Tiistaina lähettiin siivousta karkuun Colégio Milatariin. Mentiin Colombo-kauppakeskukseen, jossa on yli 400 eri liikettä, toiset halvempia, toiset kalliimpia. Ei varmaan tarvi kertoa, kuinka hyvin siellä viihdyttiin :) Sieltä löytyy liikkeitä joka tarpeeseen; kenkä-, vaate-, elektroniikka-, sisustus-, koru- ja kosmetiikkaliikkeitä, ravintoloita ja ruokakauppoja. Shoppailtiin 3 tuntia, mutta ei ehditty koluta ku murto-osa liikkeistä. Onneksi on vielä aikaa ;)

Saúde!

Eilen piti viettää koti-iltaa leffan ja herkkujen parissa. Kämppikset illasti olohuoneessa (eli viereisessä huoneessa), joten liityttiin seuraan ja kummasti alkoi kielenkannat löystyä vaikka yhteistä kieltä ei kaikkien kanssa olekaan. Italialaisista vain 1 puhuu englantia. Juotiin viiniä, tanssittiin, kuunneltiin musiikkia, syötiin italialaista juustoa ja makkaraa, maisteltiin salmiakkia, rikottiin yks viinilasi, sotkettiin pöytäliina punkulla, jätettiin sotkut kotiin jääneiden kämppisten siivottavaksi ja lähettiin metrolla Bairro Altoon bilettämään.

Täällä ei ole mitään isoja baareja, niinku Suomessa esim. Onnelat. Ne on hyvin pieniä, savuisia ja ahtaita paikkoja. Baarit ei oikeastaan edes näytä baareilta ulospäin. Vaikka ihmiset ei täällä ole yhtä kännissä ku Suomessa, niin kaikki tanssii musiikista hullaantuneena, lähekkäin ja hiessä :D

Bairrossa yks kokonainen katu, Rua de Atalaia, on täynnä baareja. Löydettiin uusi ihana, pehmeä, makea tuttavuus, morangoshka. Se on kuin caipiroska, mutta mansikka-sellainen, aaah!

Täällä juomat on aika halpoja, viiniä saa kaupasta alkaen 2€/plo. Baareissa drinkit on noin 3-5€. Siideriä ei tästäkään maasta löydy, mutta ehkä selvitään ilmanki.

Täällä miehetki tanssii tunteella! Tanssiminen on erittäin kiihkeää, jopa kiusallista meille, kun Suomessa se tarkoittaa sitä, että on kyse muustakin kuin tanssimisesta.. Ilta oli tosi hauska, mutta raskaan viikon jälkeen väsy iski jo puoli neljältä. Otettiin taksi kotiin ja kämppikset jäi hölmistelemään meiän huonoa kisakuntoa. Täällä baarit on auki jopa aamu 8 asti.

Kotiin päästyä syötiin vähän iltapalaa, käytiin kimppasuihkussa ja hiritettiin niin, että kotiin jääneet kämppikset heräs. Herättiin aamulla klo 15 ja ihmeteltiin märkiä pyyhkeitä kun ei muistettu käyneemme suihkussa :D Tehtiin sairaan hyvää aamupalaa ja pestiin vähän pyykkiä. Onneksi oltiin saatu ilmaisnäytteitä Surf-pesuaineesta, niin saatiin hyväntuoksuista pyykkiä!

Kohta aletaan laittamaan päivällistä ja sitten suunnataan Cais do Sodreen sangria-bileisiin.

Maternidade Dr. Alfredo da Costa

Nyt on ensimmäinen viikko harjottelua takana. Ollaan siis äitipolilla hoitamassa raskaana olevia äitejä. Täällä systeemi on huomattavasti erilainen kuin Suomessa. Täällä ei ole varsinaisia neuvoloita ollenkaan, vaan raskauden seuranta tapahtuu terveyskeskuksissa omalääkärin vastaanotolla. Jos jotain ongelmia ilmenee, niin omalääkäri lähettää odottavan äidin äitipolille, jossa tilanne tutkitaan tarkemmin. Tilanteesta riippuen äidit pääsevät tutkimusten jälkeen kotiin tai synnyttämättömien vuodeosastolle jatkohoitoon.

Täällä on paljon englantia puhumattomia, joten kommunikointi on välillä vähän haastavaa. Ohjaajat puhuu kuitenki enemmän tai vähemmän ymmärrettävää englantia. Paljon jää oppimatta, kun ei ymmärrä kieltä eikä ohjaaja ehdi kaikkea tulkata. Joka työvuoron jälkeen onki pitäny ite selvittää asioita. Onneksi on kätilön raamattu mukana!

Täällä osastoilla ei ole kahvihuoneita ollenkaan. Kaikki käy syömässä ja kahvittelemassa sairaalan ruokalassa, jossa myös asiakkaat käy. Lounas maksaa 3,80€ ja sisältää ruuan, ruokajuoman eli veden, leivän ja jälkiruuan (joka on aina hyvin epäilyttävän näköstä). Vaihtoehtona on keitto, joka on kovin vetistä ja myös yleensä hyvin epäilyttävän näköstä :D Rohkeasti ollaan aina uusia ruokia maisteltu. Ja jotaki kaduttu...

Jotaki melko kummallisia käytäntöjä täällä kyllä on.. Aseptiikkaa täällä ei tunneta ollenkaan. Käsihygieniasta huolehditaan pesemällä kädet saippualla ehkä joka kymmenennen potilaan kohalla. Injektiot pistetään niin, että ensin taputellaan pistokohtaa kädellä ja sitten yhtäkkiä isketään pelkkä neula perseeseen. Sitten ku on riittävästi paskasin käsin sohittu neulan toista päätä, niin yhistetään neula ruiskuun. Lääke lihakseen ja neula pois. Ei ole niin väliksi, vaikka puolet lääkkeestä valuu ulos.

Työkengät täytyy olla "suljetut". Mulla oli omat eccon työkengät mukana ja sain heti aamusta noottia siitä, että ne ei kelpaa. Emmalla oli crocsit ja ne oli kuulemma asialliset. Perustelu oli se, että jos jotaki eritteitä tippuu jaloille, niin ei sukat sotkeennu. Ihan niinku ne ei pääsis niistä crocsien rei'istä läpi... Myös tennarit tai korkokengät on ihan kelvolliset työkengät.

Työaika polilla on periaatteessa klo 8-15, mutta töihin tullaan kun ehditään/jaksetaan, joskus 8-9 välillä ja työaikaa jatketaan tarpeen mukaan niin kauan kuin potilaita riittää.

Äitipolilla ollaan vielä 2 vkoa, sen jälkeen mennään 3 viikoksi synnytyssaliin ja loppuaika n. 6 vkoa ollaan synnyttäneiden vuodeosastolla.

Viiniä ja nähtävyyksiä

Lauantai-aamuun herättiin enemmän tai vähemmän levänneinä. Uusi ympäristö ja uudet kuviot sekoittavat helposti tyystin omaan arkeen rutinoituneiden päät... Kuitenkin päätettiin määrätietoisesti lähteä tutkimaan lähihuudeja - kartan kans totta kai kuten kunnon turistien kuuluuki. Päällimmäisenä tarkotuksena oli alkaa selvittämään miten aiottaisiin asua seuraavat kolme kuukautta. Tuskin hostellissa ainakaan! Kun saatiin kiinni vuokraisäntä, joka vuokraa huonettaan lähellä keskustaa, sovittiin, että kämppä käyään ainaki tsekkaamassa. Ja sehän oli täydellinen meijän tarpeisiin! Käytiin läpi muutama kommuuniasumisen kultainen sääntö, joista tärkeimpinä 1. Kunnioita ympäristöä ja 2. Kunnioita ihmisiä. Ympäriltä löytyy kaikki peruspalvelut ja metro sekä plussana myös poliisiasema. Sairaala, missä tehään harjottelu, on 15 minuutin kävelymatkan päässä. Ilmoituksessa asuntoa kuvailtiin näin: "ideal for mature and quiet people". Ja paikanpäällä vuokraisäntä kertoi, että meno on kuin lastentarhassa...

Meijän vuokraisäntä halusi ystävällisyyttään lähteä esittelemään meille paikkoja ja mehän ei vastaan laitettu, kun kyseessä oli ilmainen turistikierros paikallisen esittelemänä. Muutamia tunteja, pari viinipulloa ja vähintään 15 kilometriä myöhemmin meille oli kristallinkirkasta mistä päin kaupunkia löytyy hyviä menomestoja ja kaupungin paras paikka auringonlaskun ihasteluun. Lisäksi nähtiin monia patsaita, kuten Marques de Pombal (Portugalin Mussolini) ja demokratian ylistyspatsas fallossymboleineen. Käveltiin Euroopan isoimmalla aukiolla ja nähtiin Portugalin kansallisrunoilijan mukaan nimetty kaupungin vanhin kahvila. Ohimennen korviin kantautui myös fadoa, joka on paikallista surullista kansanmusiikkia 1800-luvulta. Auringonlaskun jälkeen romanttinen Lissabon on tosi kaunista katseltavaa!

Tarkoituksena oli lähteä tutustumaan yöelämään, mutta puolilta öin jalat oli eri mieltä päivän kävelyn jälkeen.

Sunnuntaina pyhitettiin lepopäivä, ihan vain siksi ettei jalat olis kantanu mihinkään. Katottiin leffaa, nukuttiin päiväunia ja syötiin kotoa tuotuja karkkeja. Päivän tarkotus oli myös valmistautua henkisesti maanantaina alkavaan harjoitteluun. Iltakahvit käytiin kuitenkin juomassa Benin ja Jerryn luona ;)

Boa tarde Lissabon!

Tällä sitä ollaan! Pienet ihmiset isossa maailmassa. Matka ja kaikki vaihdot meni sujuvasti. Lennot oli kotosasti VR:ään verrattavissa: ilmakuoppien aikana tärisytteli niinku vanhoissa sinisissä vaunuissa konsanaan.

Viimeisellä lennolla tarjottiin ruoka. Jos sitä siksi voi sanoa. Täysi mysteeri vieläkin, että mitä ne yritti meille syöttää. Se näytti munuaiselta, jota peitti sitkeä kalvo. Sisältä se muistutti lihaa, mutta seassa oli joku epämääränen valkoinen lötjäke. NAM. Jäi syömättä, kun ei oikein veitsikään purru siihen.

Kentällä meitä oli vastassa yksi koulun opettajista. Tiagon kanssa käytiin pikasightseeing Lissabonin keskustassa. Samalla saatiin kokemusta autoilusta Lissabonissa. Voi pojat mitä touhua! Kukaan ei oikein tiedä, millä kaistalla ajaa ja ajotapa on enemmän kuin

aggressiivinen. Muuten ihmiset on avoimia, ystävällisiä ja vieraanvarasia.

Saatiin huone ensimmäisestä hostellista, mistä kysyttiin. Meillä on 11 hengen kimppahuone, jossa onneksi tällä hetkellä ei ole meidän lisäksi kuin 2 tyttöä. Espanjalaisia kuulemma. Naapurihuoneessa on komeita Alejandroja ;)

Lämmintä piisaa ja maisemat on upeita! Kyllä täällä helpostikki viihtyy 3kk, kunhan pääsee asettumaan "kotiin" ja tutustuu paikkoihin.

Kipaistiin "lähikaupasta" pullovettä ja breezeriä (1,79€/kpl!). Paikallinen aika on 22:15. Kämppikset lähtee bilettään, mutta me aletaan nukkumaan matkustusväsymystä pois.