Vappu ja seikkailu Sintrassa

Vappuna Veera poti kovaa koti-ikävää. Tai siis kaveri-ikävää. Tai jotain semmosta. Tai ehkä sillä kolotti vaan viinahammasta :D Antibioottikuuri esti alkoholin nautiskelun koko vapulta. Ja tokihan Emma ihan myötätunnosta oli myös selvinpäin. Yritettiin päästä vappufiiliksiin edes jollain keinolla ja päätettiin leipoa munkkeja! Siitä se jännä sitten alkoki, ku piti löytää hiivaa. Fiksuina tyttöinä otettiin sanakirja kauniiseen käteen ja sitten kauppaan. Meille tarjottiin vaan leivinjauhetta, mutta sitten ihan puolivahingossa löydettiin kuivahiivaa, joka tosiaanki oli erilaista ku Suomessa (4 pss/500ml). Jännitti aika kovastikki, että tuleeko taikinasta mitään. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Saatiin aivan sairaan hyviä munkkeja ja niitten ansiosta paljon kavereita :D Täälläki on "dia do trabalhador" eli vappu, mutta ei sitä juhlita tosiaankaan samassa määrin ku Suomessa. 1.5. oli jotain marsseja ja maraton. Kateltiin touhua parvekkeelta, mutta aika laimeaa oli meno. Veeralla oli iltavuoro, joka kesti huimat puoli tuntia. Paikalla ei ollutkaan englantia puhuvia, niin olis ollu vähän tukalaa jäähä. Yllärivapaa otettiin heti käyttöön ja lähettiin Euroopan suurimpaan akvaarioon. Nähtiin kaikenlaisia kaloja, kilpikonnia, pingviinejä, niiiin sulosia merisaukkoja, lintuja, liskoja ja sammakoita.

4.5. keskiviikkona vietettiin yhteistä vapaapäivää ja junailtiin ittemme Sintraan katteleen historiallisia nähtävyyksiä. Sintra on yksi UNESCOn maailmanperintökohteista ja sijaitsee n. 30km Lissabonista länteen. Juna-asemalta hypättiin bussiin, jonka oli määrä mennä ylös vuoren päälle, missä ensimmäiset nähtävyydet sijaitsevat. Kyyti oli HYVIN mielenkiintoinen. Tie oli serpentiinitie sanan varsinaisessa merkityksessä. Vauhtia oli taas enemmän ku tarpeeksi ja parissa mutkassa kuskin piti peruutella, että auto mahtu kääntymään.

Haluttiin rauhassa koluta joka paikka ja tiedettiin ettei yksi päivä riitä, joten ostettiin kuukausiliput. Alotettiin Palácio da Penasta, joka aikoinaan on ollut Portugalin kuninkaallisten kesäasunto. Se on rakennettu 1800-luvun puolivälissä ja viimeinen linnaa asuttanut kuningas kuoli 1910. Linna on myös yksi hienoimpia esimerkkejä 1800-luvun Portugalilaisesta romantiikasta.

Porteilla tungeksi turisteja, mutta kunhan päästiin lippuluukulta porttien toiselle puolelle puutarhaan, hälinä ja ihmiset katosi kukanenki omille teilleen. Oli mahtava huomata, että ihmiset oikeasti rauhottu ja hiljenty kuuntelemaan hiljasuutta sekä ihastelemaan paikkoja. Palatsille oli matkaa jonkin verran ja valittavana oli useita eri reittejä. Puutarhasta osa oli luonnonmukaista, osa istutettu, mutta näkymät oli häkellyttävän kauniita. Palatsille päästyä kierrettiin ensin kaikki ulkotilat ja lopulta sisätilat. Ulkoa oli mahtavat maisemat koko Sintran ylle sekä muihin nähtävyyksiin. Sisällä ei saanut enää ottaa kuvia ja pääsy tiloihin oli hyvin tarkkaan rajattu. Huoneet oli kalustettu kuninkaallisten huonekaluilla ja joistakin ikä näkyi hyvin, toisia oli entisöity. Tunnelma linnan sisällä oli aivan mieletön, todellaki jotain semmosta, mitä ei voi kuvailla.

Seuraava kohde oli 800-luvun maurilinnoitus. Linnoitukselta on aikanaan tarkkailtu ja puolustettu Sintran rannikkoa. Tänä päivänä se on rapistunu "muuri", mutta ehottomasti vierailun arvonen. Korkeimmalla kukkulalla liehuu Portugalin entinen lippu vuodelta 1143, joka on kuin Suomen lippu, mutta neliö.

Vuorilta tultiin Sintran vanhaan kaupunkiin, jossa on Nacional Palace eli "savupiippupalatsi". Se jäi kuitenkin näkemättä, koska oli juuri silloin suljettu. Koko päivän kävelystä voipuneena palkitsimme itsemme hyvällä ruualla ja jälkkäriksi haettiin paikallisesta "pastelariasta" Sintran kuuluisia Queijadas-leivoksia.

3 paikkaa jäi siis näkemättä ja palataan Sintraan, kunhan ehitään...